runous


Murskaa kieli niin hienoksi
että saat siitä muovattua tarkasti haluamasi




Leijonan varjossa


Leijonan varjossa kasvoi rotta
karvaturkin kainalosta hankala paisua.




Henkinen flunssa


tänään en mene töihin
minua vaivaa jokin.




r0


Jouduit paikkaan johon kenenkään ei pitäisi
ahtaaseen tulen kammioon lihasteni keskellä
jonka suljin ettei se leviäisi käsiin

Mene pois

Minä käpristyn kuin palava lehti
ei mies ollenkaan, ei se minä olen tottunut olemaan
voi voivottelua, tätä käsien vääntelyn määrää

Mene pois

Et voi haluta nähdä minua näin
saat sulaa lyijyä käsillesi, petolliset nesteet silmiin
ensin vesi, sitten happo

Mene pois

Älä usko minua, en ole totta
en tahdo olla tätä, tahdon pintaan täältä sisältä
en ole etsimäsi, valitsit sokkona - peru

Tule syliin, pakene




r1


Minä kirjoitan maileja itselleni
sitten lueskelen niitä
on kuin joku kirjoittaisi minulle
kuin juttelisin seinille.




r2


Minussa elää vanha mies
olen aina tuntenut sen
harmaapäinen, rypyistä tuikkivat silmät
en tiedä kuka se on
jos kysyjänkieltä osaisin
olisin viisas itsekin.

Nuorempana raivoisasti pohdin,
miten saisin suunsa auki
väänsin taltoin, hohtimin
kun itse kaatuilin ja potkin
se hymyili huulin verisin
vaieten.

Nyt se on mennyt jo höppänäksi
hiukset tuppoina kaljun reunoilla
jöpöttää kadunkulmissa itsekseen
kai siitä kohta jo aika jättää.

Sittenkö minä vasta synnyn?
Olisi se kokemus.
Opinko puhumaan?




Mantra


Minulle ei ole ketään
enkä minä huoli mitään

mantra

kai se on tästä lähdettävä tänään
kunnes oppii toisin olemaan
sanojen takana ajatus toistuu
rummuttaa kallon pohjaa
kunnes koko olemisen tapa muuttuu
tätäkö se on se älykkyys
että antaa ajatusten porautua perille
joka aamu jatkettava samaa.




Nainen, tekijä


Mies, syntynyt, nainen tekijänään
sielun napanuora ei koskaan katkea
ei kirveeseen, ei kiveen
vaikka niillä taajaan hakataan
"Äiti, kohta pääset minulta rauhaan."

Ei maailmassa mikään sitä kahletta irrota
äidit sitoneet tyttärensä maahan
poikansa puutappeinaan.

Nainen, tekijä

siitä tuhannesti rangaistu.




r7


Lukiessani hyväilen itseäni
joskus toivoisin ruumiini olevan naisen
vain muutaman pienen sävyeron tähden:
sormien juosta sametilla      
jonka sisässä elämän lupaus
rasvapaakkuina toteutuu.




Ponnistuksen ääni








Suuntaamaton tila-automaatti


suhteita on yhtä paljon erilaisia kuin yksinäisyyttäkin.
eikä niille ole mitään järjestystä.




Rakkauskirje 


tekstiviestinä kaksi merkkiä

:)

tarpeeksi sanottu.




Örrin mörrin, mörököllin lailla sydämesi pöllin.
Sinne pistän kotitöllin.
Illoin, aamuin mieluisimmin
Sinun sisälläsi köllin.





kolmekymppisen painajainen


me ollaan hengattu jo jonkin aikaa,
ja mä todella diggaan sun skideistä.
Kun niiden faija tulee käymään
mä tsiigaan sitä silmiin
ja kuiskaan:

Ehkei teitä oo luotu toisillenne,
mä en voi sitä tietää
mut sen mä tunnen ettei mua
ole luotu tähän.





Jotkut kieltää tulemasta sisään,
toiset taas juuri sitä kaipaa.
Sitten pyyhitään tahmeata vatsaa tai selkää,
mulle se ei enää merkkaa paljon mitään.
Se vain, että on tullut otetuksi vastaan.

Jos vielä joskus tottuis siihen että tulee se aamu
ettei se sama naama ole siinä kun mä herään.
Kunnioituksesta hetkeksi jään haikailemaan perään.

Ystävyys ja seksi eivät kulje käsi kädessä.
Hukassa kaikki toistensa kanssa.
Pettymysten kierteessä vakaumus on ansa.

Miksi rutistin lujempaa juuri kun tarvitsit tilaa?
Miksi pyysit mua jäämään? Ja miten maailmassa se voi
tehdä tästä pelättävää?

Kiitos kysymästä: mä pärjään, ja kohta katsellaan jo toista.
Se ei vaan enää ole kovin mielenkiintoista.