Keskiyöllä mä otan uhrilahjoja, vien ne Emolle metsän taa Emo nukkuu jo pitkään hän nukahti eilen, ei nouse hän luolastaan Emo vartoo viel tovin, mut varro ei kauaa, koht Emolle uhrataan Maailman neljältä nurkalta puhaltaa tuulet, puut Emoa kumartaa Pahat henget mua vainoo, mun ruumiini tahtoo, ne seuras mua metsän taa Yötaivas on reikiä täynnä, kun Emo hän naamion irroittaa